Pappamopo

Pappamopot pärisevät pakkasellakin

Lohjan museon pihalle kaartaa nostalginen Tunturi-mopo ja perässä seuraa toinen. Monta mopoa odottelee jo rivissä omistajiensa vierellä. Kauniit kulkupelit voisivat olla vaikka museossa näytteillä, mutta moni mopokerho Wanhojen pappojen jäsenistä ulkoiluttaa ajokkejaan talvipakkasillakin, ja hyvin kuulemma iäkkäämmätkin mopot kulkevat edelleen, oli kesä tai talvi.

Kierroksia tehty yli kymmenen vuotta

Jouni ”Jone” Hietanen sai idean kerhon perustamisesta toukokuussa 2004 ollessaan mopokierroksella Lohjanjärven ympäri kaverinsa kanssa. Hietanen alkoi miettiä, josko useampikin pappamopon omistaja haluaisi osallistua kierroksille. Nykyään kerhossa on jo 77 jäsentä, joista viisi on naisia. ”Mopoilu oli minulle nuorena 70-luvun lopulla kotipuolessa Lieksassa harrastus kavereiden kanssa, niitä korjailtiin ja viriteltiin yhdessä. Mopo oli kotonakin se ainut kulkuneuvo jolla ajettiin kesät ja talvet töihin, ennen kuin perheeseen tuli auto. Mopo mahdollisti helpon pääsyn syrjäseudulta lähemmäksi keskustaa ja näin kaveripiirikin laajeni. Mopoa käytin myös postinjaossa kesäisin ja talvellakin jaoin joskus viikonloppuisin”, Hietanen kertoo taustastaan mopoilijana.

Mopon oltava pappamallia

Kriteerinä Wanhoihin pappoihin liittymiseen on mopon, ei omistajan ikä. Kerholaiset ovat iältään kaikkea noin kolmenkymmenen ja lähes kahdeksankymmenen ikävuoden väliltä. Menopelit ovat poikkeuksetta nostalgisia pappamopoja, joista yleisin merkki on Tunturi, mutta muitakin merkkejä löytyy. Kerhon vanhin mopo on PUCH mopedi, joka on vuosimallia 1958. Uusilla sporttimopoilla ei ole kerhoon asiaa. Nyt paikalle kokoontuneista ajokeista vanhin on Rainer Kinnusen vuoden -60 Monark. Mopovanhus palvelee kuulemma edelleen moitteettomasti, eikä pikku pakkanenkaan haittaa. Mopon kyljessä komeilee Wanhojen pappojen humoristinen logo, johon on kerhon nimen lisäksi taiteiltu viiksekkään papan kuva. Hyväntuulisten kerholaisten joukosta kuuluu lohkaisu, että logon papassa ja kerhon perustajassa Jonessa on kovasti samaa näköä.

##Talviajossa huomioitava pukeutuminen Hyvin huolletut mopot kestävät talviolosuhteita hyvin, eikä Hietanen muista mopon koskaan hyytyneen kesken ajon kylmyyden takia. Viima saattaa tuntua ajaessa jäätävältä, joten lämmin pukeutuminen on välttämätöntä jokaiselle talvisin liikennöivälle. Varustukseen kuuluvat keltaiset huomioliivit, joissa on kerhon logo. ”Turvallisuus on talvella ajettaessa tärkeää. Keltaiset huomioliivit ovat olleet meillä se tapa näkyä liikenteessä kesäisin ja talvisin. Liivit toimivat myös toivottavana varoitusmerkkinä autoilijoille, että ohittavat meidät turvallisesti kaukaa”, Hietanen kertoo jokaisen paikallaolijan päällä olevista liiveistä. Mopoilla ajetaan vain noin 40 kilometrin tuntivauhtia, joten nopeampien autoilijoiden on syytäkin huomioida pappamopoilijat. Turvallisuudesta huolehditaan talvisin myös muulla tavoin. Perinteisen isolla porukalla ajettavan Talviajon aikana mukana on huoltoauto siltä varalta, että jotakin sattuu.

Kolme perinneajoa

Kerhoon kuuluva Pekka Pystynen kertoo, että vuosittain ajetaan kolme perinteistä ajoa porukalla: Talviajo, Lohjanjärven ympäri ajettava kevään avausajo sekä syysajo. Tämän lisäksi porukan kesken sovitaan muita yhteisiä ajoja. Usein ohjelmaan kuuluu ajamisen lisäksi esimerkiksi makkaran paistoa. Pystynen paljastaa oman moponsa olevan tällä hetkellä tallissa, sillä sen ulos saaminen vaatisi kovat lumityöt. Mopo saatetaan kuitenkin kaivaa esiin ensi viikonlopun Talviajoa varten. Talvisin ei koskaan ajeta saman kaavan mukaan. ”Talviajon reitti vaihtuu vuosittain, eikä kaikkia ajoja ole aina ajettu edes Lohjalla. Nummelan suunnalla on ollut aktiivisia Talviajon tekijöitä, mikä mahdollistaa meille uusia teitä ja maisemiakin. Siuntion, Inkoon ja Karjaan suunnallakin olemme liikkuneet joskus”, kertoo kerhon perustaja Hietanen. ”Tänä vuonna kierrämme Lohjanjärven ensimmäistä kertaa talvella. Poikkeamme Karjalohjalla katsomassa Talwi pärinät -tapahtumaa ja jatkamme sieltä matkaa takaisin Lohjalle.”
Haastavat olosuhteet karsivat osallistujia muihin perinneajoihin verrattuna ja matkat pyritään pitämään kohtuullisen mittaisina: ”Yleensä talvella on vähän osallistujia, yli kymmenen mopoilijaa on jo harvinaista. Reitin pituus on pyritty jättämään alle sataan kilometriin. Pituus vaihtelee kuudestakymmenestä kahdeksaankymmeneen kilometriin.”

Karjalohjalla tavataan

Kun mopot omistajineen ovat poseeranneet yhteiskuvassa Lohjan museon edustalla ja jutelleet kerhon toiminnasta, on aika käynnistää mopot ja pärryyttää kuka minnekin. Yksi toisensa jälkeen värikkäät pappamopot kaartavat ulos museon pihan portista. Osa kuului suunnittelevan kahvittelua ennen kotiin paluuta. Seuraava kokoontuminen ei ole kaukana, sillä Talviajo on jo tulevana viikonloppuna. Joukko nostalgisia mopoja herättää hilpeää huomiota viilettäessään yhtenä rykelmänä teitä pitkin. Ne, jotka suuntaavat Talwi pärinöille saattavat nähdä Wanhat papat mopoineen paikan päällä. Ja mikäs talvella on mopolla ajaessa. ”Ajettiinhan sitä talvisin ennenkin näillä mopoilla, miksi sitten me olisimme huonompia”, kuuluu pappojen motto.